Postannut kuunsirpale Dec 30, 2018 18:01:00 GMT 2
Nimet:
Punapentu -> Punatassu -> Punatammi
Ikä: 34kuuta
Sukupuoli: kolli
Verikasti: Puoliverinen
Uskonto: Tähtiklaani
Klaani: Ukkosklaani
Asema: Soturi
Ääni: youtu.be/n-Yp_F2vNOA
Matala, tumma
Ulkonäkö:
Suurikokoinen sekä raskasrakenteinen soturi, jonka turkki on punertava ja lähellä ruosteen sävyä kuten somalikissoilla.
Turkin laatu on pidempää, lainehtivaa sekä paksua ja poskikarvat ovat tuuheat.
Tummemman sävyinen selkä, joka laskeutuu osittain hartioiden sekä takajalkojen päälle. Korvat ja hännänpää ovat asteittain tummemmat kuin selkä. Otsassa puolestaan on vaaleamman sävyiset täplät ja samaa sävyä löytyy kollin korvien sisäpuolelta.
Kuono sekä polkuanturat ovat tummimmat Punatammella.
Silmien sävy on lämpimän meripihkaiset.
Oikeassa lavassa on leveä arpi sekä oikeassa silmäkulmassa kulkee pidempi sekä rosoisempi arpi.
Luonne:
Punatammi on uskollinen ukkosklaanilainen, joka kulkee miltei aina pää pystyssä. Huolimatta tiedosta, ettei olekaan puhdasverinen niin ei se lannista vaan toimii motivaationa jatkaa samaa rataa ellei yrittää paremmin. Kasvatus sekä koulutus on muokannut punaturkkisesta oikeudenmukaisen sekä lojaalin soturin.
Kollin liikehdintä on rauhallista ja usein kasvoilla vakava ilme mutta ei se suinkaan outoa ole nähdä soturi rentona hymyilemässä. Ennen kaikkea Punatammi on ajattelevainen, kärsivällinen sekä asiallinen.
Ajatusmaailma ei ole pelkästään mustavalkoinen. Punatammi on ymmärtäväinen ja tiedostaa, ettei maailmassa ole pelkkää hyvää tai pahaa, vaan molempia ja muita yhteensattumuksia. Myös pahaa voi tapahtua ja sitä se on ollut sentään itsekin kokemassa.
Punatammi osaa olla vihainen mutta siihen on häytynyt tehdä työtä, että on onnistunut suututtamaan tämän rautahermoisen kissan ja päätymään vihattujen listalle. Soturi ei ole pitkävihainen, riippuen tietenkin asiasta eikä kolli voi sietää valehtelua. Ikinä kolli ei tekisi jotain mitä se ei haluaisi itsellensä tehtävän.
Menneisyys:
Punatammi syntyi Ukkosklaanilaiselle naaraalle syksyisenä päivänä. Kyseisenä ajankohtana ruska oli tuolloin parhaimmillaan ja pennun punertavan turkin vuoksi tämä sai nimekseen Punapentu. Punapentu näytti jo hyvin varhaisella iällä lupaavia merkkejä soturiksi.
Kuuden kuukauden iän saavutettua Punapentu sai viimein oppilas nimensä, jolloin nimensä loppuun liitettiin –tassu pääte. Punatassu sai mestarikseen pitkäaikaisen soturin, joka oli vielä hyvässä kunnossa ja kykeni suorittamaan soturin tehtäviä. Muita vanhemmalla soturilla oli tietenkin paljon jaettavaa alati kasvavalle nuorelle. Punatassulla oli nuorella iällä jo todella vahva vietti ajatella muiden parasta.
Kun viimein Punatassu oli oppinut mestariltaan kaiken tarvittavan tuli viimein aika saada soturinimi. Punatassu oli saanut kunnian olla soturin viimeinen oppilas ennen kuin tämä siirtyisi klaaninvanhimpiin. Ylväänä kookas ja majesteettinen punaturkki oli vastaanottamassa soturinimensä. Lopulta Punatassusta tuli Punatammi ja silloinen päällikkö toivoi soturin pitävän klaanin puolia ja seisomaan toveriensa rinnalla ja osoittamaan kaikkea sitä mitä on oppinut raskaan koulutuksen aikana.
Punatammi oli myös paikalla, kun hätäkokous pidettiin Nelikivillä. Se oli tilanne, jossa punaturkkinen joutui tosipaikan eteen. Tapahtumat hätäkokouksen aikana yltyivät taisteluun, joka ei alkuunkaan nätti ollut. Punatammi oli puolustamassa Ukkosklaanin rivejä ja tässä taistelussa kolli arpeutui ikävästi. Toiseen lapaansa tämä sai leveän arven ja toisessa silmäkulmassa on pitkä sekä rosoinen arpi. Punatammen soturin tietä on koeteltu monelta taholta. Kolli oli todistamassa sisällissodan klaaninsa sisällä sekä sen, kuinka klaani jäi ilman päällikköä sekä varapäällikköä. Mutta heikommat ajat kovettivat kasvavaa soturia ja opettivat selviämään tilanteista kuin tilanteista. Koskaan ei usko klaaninsa ollut horjunut, vaikka se melkein repeytyi kahtia. Entinen mestarinsa oli myös opettanut paljon elämänviisauteen liittyviä asioita.
Hieman ennen lehtisadetta Punatammen emo, Pajulampi, menehtyi. Naaras oli jo iäkäs ja sairastui mystisesti viheryskän kaltaiseen sairauteen. Tätä ei ehditty hoitaa ajoissa. Mutta viimeisillä elinpäivillään naaras paljasti ainoalle jälkeläiselleen, ettei oikea isänsä kuulunut ukkosklaaniin. Tottakai tieto tuli järkytyksenä mutta siinä tilanteessa asia oli erittäin vaikea sulatella. Emonsa oli heikkona eikä ‘isänsä’ Mäntykatse asiasta tiennyt. Pajulampi pyysi, etteivät elämänsä rakkaimmat kissat suuttuisi. Hän oli halunnut pitää kaikki turvassa ja kyllä Punatammi uskoi emoaan monessa suhteessa. Seuraavana päivänä Pajulampi menehtyi. Soturi ei kokenut vihaa emoansa kohtaan, korkeintaan hämmennystä ja kysymyksiä, joita ei voinut enää esittää.
Suuren soturi elämä Ukkosklaanissa jatkui ja tuo pysyi lojaalina, vaikka monen tapahtuman sarja alkoi riepotella klaania. Omaksi onnekseen ja ylpeydekseen Punatammi sai kunnian jatkaa Ahmatassun koulutusta, sitten Huurretähden kadottua. Kolli piti huolen, että tuosta vahvasta oppilaasta kasvaisi soturi klaanille mistä voisivat olla ylpeä. Punatammi ei ehkä ollut lempein mestari mutta se näki paljon hyvää ja lupaavaa oppilaassaan. Lisää ylpeyttä soturi sai kokea, kun viimein oppilaansa sai soturi nimen, Ahmaleuka.
Emo: Pajulampi (Ukkosklaani), kuollut - tähtiklaani
(Biologinen) Isä: Savujalka (ei tietoa)
Ottoisä: Mäntykatse (Ukkosklaani), elossa
Mahdolliset sisarukset isän puolelta: ei tiedossa
-
Entinen mestari: Utuhäntä (Ukkosklaani), kuollut - tähtiklaani